Kohdunkaulan tilanne on kuitenkin pysynyt hyvänä tukipessaarin ansiosta. Vastoin kun luulin kyseinen härveli ei ole mikään pieni kapine. Minulle asennettu pessaari on halkaisijaltaan 7cm. Korkeutta sillä on reilu 2cm. Tuon pienemmän reiän kokoa en muista sillä se määräytyy, kuten myös ulkohalkaisijakin naisen mittasuhteiden mukaan. Huvittavaa minusta oli kyseisen härvelin asentamisessa se kun ensiksi minut mitattiin ultra laitteella, että minkäs kokosta rouvalle laitettas. Sitten varaosaluettelo tyyppisistä monisteesta he arpoivat mitoilleni sopivaa pessaaria. Juuri optimia ei sattunut olemaa varastossa, mutta kuulemma muutama milli sinne tai tänne niin he asensivat kolme milliä pienemmän kuin mitä mitat olivat. Itse laittaminen oli ohi 5minuutissa. Siellä se nyt on ollut kuukauden päivät ja jos se ei liika vaivalla tai synnytys lähde muusta syystä kunnolla käyntiin. Pessaari saa ilmeisesti olla rv 35 saakka. Sen tarkoituksena on siis tukea heikkoa kohdunkaulaa ja tähän asti on hoitanut tehtäväänsä mallikkaasti. Alla netistä kaivettu kuva tukipessaarista eli Arabin pessarysta. Suomeksi tietoa ja tutkimustuloksia löytää vähän, koska hoitomuoto ei ole vielä kauan ollut käytössä Suomessa. Ilmeisesti Keskussairaalat eivät vielä edes tarjoa kyseistä hoitomuotoa, en ole kuitenkaan täysin varma asiasta. Viime vuonna ei kuitenkaan Jyväskylässä puhuttu tämmöisestä vaihtoehdosta yhtään mitään.
Huolta on riittänyt siis kerrakseen tässä odotuksessa. Vappuna paukkuu 30 raskausviikkoa täyteen ja 31 rv alkaa. Nyt juuri on 29+5. Voin Vapun jälkeen huokaista syvään, Hipulla on lähes täysiaikaisen mahdollisuudet ja suurin ongelma liittyy hengitykseen tai tarkemmin ottaen keuhkojen kypsyyteen. Ei niinkän aivoihin sillä nyt ollaan saavutettu aivojen poimuuntuminen ja ne alkavat jo säädellä lapsen ruumiinlämpöä ja hengitystä automaattisesti. Keuhkoistakaan en ole enää niin huolissani, viimeksi alkuviikosta kun kävin Kuopiossa näytillä pessaarin vihlasujen takia. Näimme ultrassa kuinka Hippua hikotti. Tuolloin en tuntenut hänen rytmistä nytkähtelyään, eilen illalla tunsin kyllä kun tuli pitkä sarja hikkamaisen lyhyttä ja rytmistä liikettä. Keuhkot siis valmistautuvat jo hyvin kohdunulkopuoliseen elämään.
Hieman jo kieltämättä iskee pieni paniikki, ettei tässä nyt olekkaan enää niin kauan synnytykseen. Olen haaveillut olevani ennen Juhannusta kahdessa osassa. Mikä todennäköisesti toteutuu, mutta minusta on alkanut myös tuntua ettei meille välttämättä tule keskos vauvaa. Se olisi todella hienoa, mutta sen näyttää vain aika. Henkisesti enemmän olen valmistautunut siihen ettei minulla ole välttämättä enää kuin 5viikkoa raskautta jäljellä. Seitsemän viikon päästä Juhannus, joten ei tässä enää kauaa tarvi sinkoilla. :)
Vielä loppuun kasvo kuva 3D:nä Hipusta. Koittakaa hahmottaa, pojalla on käsi poskella ja kuvassa näkyy siis vain kasvot. Poitsulla on niin vähän tilaa, että kohdunseinä antaa heijastumaa todella paljon. En ole uskaltanut kovinkaan paljon kuvitella minkä näköinen hän on tai millaista elämä tulee olemaan hänen syntymänsä jälkeen. Kun sain tämän kuvan käteeni, rakastuin ja toivon hartaasti, että saan kunnian olla hänen äitinsä ja oppia tuntemaan hänet. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti