Vuosi vaihtuu 2016/2017

Joulu tuli ja meni. Tänä vuonna oli ihan hyvä Joulu fiilis. Arkeen on saatu paljon apuja edellisen kirjoituksen jälkeen. Arjessa jaksaminen on parantunut huomattavasti. Aikamoinen palettihan tämä on kaikkine terapiakäynteineen ja kotonakin pitäisi opettaa ja harjottaa isoveljiä paljon.

Edelliinkin muutamat joulukappaleet saavat kyyneleet virtaamaan. Erityisesti Club for fiven versio Prinsessalle kappaleesta. Nykyään se on kuitenkin vain se ohimenevä hetki kun suru nostaa päätään. Useimmiten se on vain syvä huokaus. Huokaus josta kukaan ulkopuolinen ei tiedä mikä sen syvin tarkoitus on. Myönnän kun näen kaupassa tyttölapsen välillä kirpaisee, silloin huokaisen. Käännyn katsomaan poika trioani. Onhan minulla kolme katseet kääntävää poikaa. Harvassa on kauppareissut ettei joku tule sanomaa heitä ihaniksi tai kehu heidän pitkiä silmäripsiään. Enkä tätä puolivuotiasta pellavapäätä vaihtaisi kehenkään toiseen mistään hinnasta.Tämä arki kantaa minua tällä hetkellä niin kiivaasti eteenpäin ettei minulle jää aikaa möyriä tuskassa. Eikä tässä vaiheessa enään varmasti syytä olekkaan, tuleehan keväällä jo kaksi vuotta. Onhan se vielä lyhyt aika, mutta niitä huomisia on silloin tullut kahden vuoden edestä vaikken sillon uskonut edes seuraavaan aamuun.

Vaikka inhoan kliseitä, elämä kantaa ja jatkuu. Niinhän se tekee, meille on surun myötä myös elämään tullut sen jälkeen suuri onni vaikkakin se teetätti tänä vuonna rutkasti. Lapsemme ovat nyt tässä, siihenkin on tehty lopullinen ratkaisu tässä syksyn aikana ja sitä ei voi enää peruuttaa.
 

Mielenkiinnolla kohti vuotta 2017. Tiedossa on mullistuksia kun esikoinen aloittaa koulutiensä eskarin muodossa syksyllä. Sitä ennen varmasti arjessamme sattuu ja tapahtuu kaikennäköistä, toivottavasti myös paljon hyvää.

Ennenkaikkea sinulla tyttöseni on aina spesiaali paikka sydämessäni ja sitä ei kukaan voi viedä minulta pois. Vaikket enää jokaisena päivänä käy mielessä, enkä ala itkemään pienimmistäkin ajatuksista sinua kohtaan. Olet läsnä, aina.