sunnuntai 14. helmikuuta 2016

10 kk matkaa taitettu

10kk. Saana on ollut tässä kuussa mielessäni enemmänkin kauniina muistona rakkaasta lapsesta. En ole tuntenut surua ja menetystä enää niin turruttavana. Aika parantaa ja suru muuttaa muotoaan niin klisee, mutta totta. Olen ajatuksissani keskittynyt enemmän uuteen tulokkaaseen ja tästä ns. Pähkinäraskaudesta selviämiseen täysjärkisenä.

Kävin tässä taannoin psykiatrin juttusilla, tällä kertaa naispsykiatrilla. Hän ymmärsi suruni ja siihen liittyvät tunteet. Samoin kuin myös tunteet ja pohdinnat mitkä koskevat Hippua.

Rehellisesti voin sanoa, että aika-ajoin pelottaa. Saammeko Hippua kotio asti elävänä. Minua lohduttaa ja antaa toivoa tämän asian suhteen, että Saanan virallinen kuolinsyy on selvillä ja sain kuulla sen edellisellä Kuopion reissulla. Verenkiertohäiriö, jolle ei löytynyt selitystä. Tuntemattomasta syystä, tytön maksasta, munuaisista, pernasta ja keuhkoista löytyi hurja määrä punasoluja jotka viittavat tähän verenkiertohäiriöön. Tästä huolimatta lääkärit eivät osaa sanoa, mistä tämä häiriö on johtunut hekin voivat vain arvailla. Lääkäri sanoi meille: " Jos tästä jotain positiivista voidaan hakea, niin tämänkaltaisen verenkiertohäiriön uusimisen mahdollisuus on todellakin olematon. Verraten esimerkiksi lapsesta löytyneisiin veritulppa löydöksiin." Täten uskallan hengittää vapaammin.

Saimme kuulla ja nähdä omin silmin Hipun todennäköisen sukupuolen. Hippu on mitä ilmeisemmin poika. Pelkäsin reagtiotani etukäteen. Koin sen olevan henkisesti raskaampi, kuin mitä se sitten loppuenlopuksi oli. Olenkin odotuksistani huolimatta innoissani, että meille tulee mopokansaa lisää taloon. Kaikki mitä isoveljillä on käyvät Iltsulle. Jep, rakkaalla lapsella on monta nimeä, Hippu alias Iltsu. Virallinen nimi tulee julki sitten kun hän on turvallisesti täällä elossa.

Jouduin myös käymään paniikki käynnillä Kuopiossa kun viikkoja oli kasassa  18+4. Edellisen päivän siivous keikka kipeytti lantion ja alaselän alueen luuliitokset. Sekä aiheutti säännöllistä supistelua. Onneksi tämä oli kehon oma varoitusmerkki ja mitään ei kerennyt tapahtua kohdunkaulalla ja vauvallakin oli kaikki hyvin. Minun työni ovat tältä osin tässä,sain pitkän sairasloman ja käskyn olla rasittamatta itseäni liikaa fyysisesti.

Tilanne rauhoittui levolla ja tuon jälkeen ei ole supistuksia tuntunut. Nyt vain rauhallisesti päivä kerrallaan. Viikon päästä on rakenneultra Kuopiossa. Isosisko pidä Hippu siipien suojassa.



-äiti

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

5-vuotta elämäni vedenjakajan jälkeen.

Tähän astisista vuosipäivistä helpoin. Aika tekee tehtävänsä. Toki mietin millainen tyttö sinä tänä päivänä olisit. Uskomatonta, että on jo ...