14.4.2015 klo:19:45 Tulin vessasta ja asetuin makuulle tutkimuspöydälle. Minulla oli levollinen mieli . Olimme päässeet perille Kys:ssiin. Mutta mikään ei valmistanut minua kuulemaan lääkärin lausetta, jota kukaan äiti tai isä ei haluaisi koskaan kuulla. (Seuraava on suora lainaus ensimmäisestä kirjoittamastani tekstistä)
"Näin hänen ilmeestän heti ettei kaikki ole kunnossa.
Sanoin "Älä vaan sano."
Lääkäri " Olen todella pahoillani, valitettavasti hän on menehtynyt."
Noista sanoista on tänään kulunut tasan 4-vuotta. Elämä on kantanut, surun verho hälventynyt.
Kuitenkin jälleen kerran mietin millainen olisit nyt. Millaiselle pikkutytölle väsäisin kakkua.
Tänä vuonna saat mansikkatuorejuustokakun, päätin niin eilen illalla. Ensin ajattelin etten tänä vuonna tee kakkua sinulle, mutta silti sekin tuntui väärältä.
Rakkaalle tyttärelleni, jotka monet ovat unohtaneet. Ai niin kun heidän mielestään sinua ei ollut.
Minulle (meille) sinä olit ja muistosi elää sydämissämme.
Toivon että kuulet ajatukseni ja tiedät että sinua rakastetaan edelleen. Eikä sinun kohtalosi tai nimesi ole unohtunut.
" Kuin karhuemo pentujaan ja luoja luomiaan, niin
minä sinua vaan.
Vaik leipä loppuis, vesikin,
yksi pysyis kuitenkin:
minä sinua vaan."
- Jenni Vartiainen, Minä sinua vaan
Rakkaudella Äiti ❤❤❤❤
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti