Jouluntaikaa

Joulu on jo ovella. Tänä vuonna itsellä ei ole hirveän hyvää joulufiilistä, mutta poikien takia olen jo laitellu joulua. Lahjatkin ovat jo pukin kontissa. Pojilla ei tunnu kestävän mitkään muut kuin legot ehjänä, joten lahjapakettiin eksyi iso paketti Lego Dubloja ja esikoiselle jo ihka oikeita normi Legoja niitäkin isompi paketti. Meillä kun jokaisena päivänä rakennetaan mitä hienoimpia rakennelmia. Itse toivoin lapsena useasti Legoja pukilta. Ikinä en saanut. Olen jälki käteen kuullut, että ne olivat niin kalliita. Kyllä kaiken maailman muuta krääsää tuli. Itse olen ajatellut, mikäli se kaikki krääsä olis jääny pois niiden hinnalla olisi varmasti saanut sen Lego paketin. Itse ja meidänperhe ei muutenkaan kylve rahassa. Kyllä minä kuitenkin lapsilleni ostan mieluummin yhden kalliimman lahjan, kuin monta halpaa. Ei se määrä vaan laatu.

Tänä vuonna me aikuiset emme osta toisillemme mitään joululahjaksi. Se, että olemme jaksaneet Huhtikuusta suht selvä järkisinä tähän päivään saakka, on lahjaa kerrakseen. Onhan Saanasta mahdollisesti tulossa isosisko. Ehkä meitä on ensi Jouluna kuusi. Viisi arjessa ja yksi muistoissa. Valitettavasti en uskalla tuuleettaa vielä, enkä varmasti uskalla tuuleetta ennenkö mahdollisesti Hippu on kaukalossa tulossa kotiin. Siihen on kuitenkin vielä pitkä matka. Ensi kesänä sitten ehkä, mikäli kaikki menee hyvin. Tiedossa on kuitenkin, että yli 90% todennäköisyydellä Hippu tulee maailmaan varhain. Se kuinka varhain niin sitä ei tiedä kukaan. Käy Saana kuiskuttamassa Hipulle, että pysyy kyydissä ainakin rv 30 asti. Silloin todennäköisesti saamme suht terveen ja elävän lapsen kotiin saakka.

Hyvää Joulun odotusta tyttäreni, sinne jonnekkin. Linnunradan tuolle puolen. -Äiti