Havaintoja

Tänään oli sadepäivä ja ukkosrintama parkkeerasi itsensä talomme päälle/lähiympäristöön moneksi tunniksi. Päivän siivous suunnitelmat meni uusiksi. Pähkyröin jonkin aikaa, että mitäs nyt tekisi. Sitten muistin parit potkuhousut jotka kaipaavat pientä korjausta. Niinpä kaivoin vanhan äitiyspakkauksen missä on muutamia poikien vanhoja ja uusiakin vauvan vaatteita. Otin kaapista neulaa ja lankaa ja aloin parsia. Toiset potkarit olivat minun vanhat ilmeisesti silloisen äippäpakkauksen ja toiset nuorimmaisen pojan äippäpakkauksessa olleet mitä ei koskaan käytetty kun niistä oli yhen nepparin kohdalta kangas revenny. En kuitenkaan silloin palauttanut niitä kun ajattelin, että pienellä vaivalla niistä saa toimivat. Noh niitä ei poika koskaa pitäny, mutta nyt ne on pesua ja käyttäjää vaille valmiit.

Siinä vanhoja muistoja verestellessäni tuli tunne, että nyt haluan tutkia Saanalle tulleen pakkauksen kunnolla. Olin sen kerennyt jo tilaamaan ja se toimitettiin itseasiassa paripäivää sen jälkeen kun Saana oli syntynyt. En palauttanut sitä koska se oli jo myönnetty ja kyseltyäni sen tosiaan sain pitää vaikka vauva ei kotio tullutkaan. Aivan mahtava tuo 2015 vuoden pakkaus. Olen hulluna pöllöihin ja limenvihreään väriin joita tuossa kyseisessä pakkauksessa oli enemmälti. Hyvä päätös siis jemmata se tulevalle lapselle. Uskon että sen vielä saamme. Jos vanhat merkit paikkansa pitää niin ei mene edes kauaa tai ainakin toivon niin.

Halusin kertoa kaikille lukioille, ettei tuo vauvanvaatteiden penkominen itseasiassa tuntunut edes pahalle. Eikä haikealla, lähinnä ajattelin että Saanalla olisi ollut aika matka noihin vaatteisiin ja aluksi olisi tarvinnut käyttää todella pieniä 40cm tai mahdollisesti vielä pienempiä. Ehkä tässä syy miksi se ei ahdistanut. Myös se että värit ovat pitkälti neutraaleja ja enemmän poikiin meneviä kun tyttömäisiä. En vielä ollut Saanalle ostanut vaatteita, kun emme olleet täyttä varmuutta saanut onko tulokas tyttö vai ei. Tällä hetkellä ajattelen, että onneksi en ostanut mitään vaaleanpunaista niistä vaatteista olisi varmasti tullut itku silmään. Ainoa hankinta minkä varta vasten ostin oli Pöllösoittorasia. Se odottaa paketissa, tulee sitten joskus käyttöön olkoon se lahja isosiskolta pikkusisarukselle.

Vaikka manasin etten päässyt tekemään kaikkea mitä olin tällepäivälle suunnitellut. Sain korjattua kahdet potkarit. Haaveiltua tulevaisuuden vauvasta ja muisteltua poikien vauva aikaa. Kuinka esikoispoika hukkui aluksi vaatteisiin kun oli kotiutuessaan vain 2010g painava. Hänen vaatteistaan ei ole montaa tallessa sillä pienet 50-56 menivät hänelle kolmisen kuukautta ja vielä kun tarvi olla kaikista sirointa mallia niin vaatteet oli ostettu Babystylesta ja merkiltään NAME IT:jä. Ne olivat aikas nuhjuisia, osaa käytin pikkuveljellä, mutta hän oli taas eri koko luokkaa niin 50-56 eivät mahtuneet kuin muutaman viikon.

Ajatukseni haahuilevat jo seuraavassa raskaudessa, vaikkei se ole vielä aluillaan. Yritys on jo päällä ja ensimmäiset kuukautisetkin oli ja meni. Hyvässä lykyssä meitä onnistaa heti tai sitten menee muutama kierto. Niin tai näin pidä Saana huolta, että saamme seuraavan vauvan kotio asti. Sinutkin olisimme halunneet tai olethan sinä kotona. Muttet siinä muodossa missä olisimme sinut halunneet kotiin. Vaikken saisi enää tytärtä olen silti yhden tytön äiti olisin kuitenkin toivonut, että saisin kokea myös tytön kasvamisen ja kasvattamisen. Pojista minulla onkin jo jonkinverran kokemusta ja kolmas poikahan se siinä menisi joukon jatkeenakin, mutta kyllä noille isoveljille tarvittaisiin järjen ääni ei lisä yllyttäjää. Tai jos tyttöni lupaat pitää huolen poikien järjen äänenä olemisesta jos heitä olisikin kolme.

Rakkaudella äitisi.