Perheemme ja kesän 2015 projektit

Tämäkin kesä on kulunut kotona rattoisasti kaiken näköisten projektien parissa. On tehty kodan pohjaa, vinttiä tyhjennetty puruista, pässilä tehty vanhaan huussiin. Siin samal siirty puuliiterin seinä. Maalasin lampolan punamullalla ulkopuolelta. Siltaa vahvistettiin, mikä ylittää tontin "alapäässä" olevan ojan. Siis ei ole mikää pikkupuro, leveyttä on kolme jos ei neljäki metriä. Rantasauna sijaitsee kyseisen sillan takana. Saunan käyttö vähentyi dramaattisesti kun saimme sisälle suihkukopin. Pihaan onkin nyt rakenteilla kotasauna vanhoista hirsistä, se on yksi tän kesän tulevista projekteista, heinän teon, syyslaitumen aitauksen teon ym. ohella. Yläkertaankin haaveilemme muuttavamme isännän kanssa jouluun mennessä. Moneskohan joulu tämä nyt on kun sitä on puhuttu? Jos en väärin muista niin kolmas.

Asumme siis maalla tai paremminkin sanottuna metsässä. Lähimpään vakituiseen naapuriin on vajaa puolitoista kilometriä. Kesämökkejä on lähempänä, lähinnä vanhoja ihmisiä, joten emme kärsi täällä hirveästä mopo pärräämisestä vaikka sekin on ollut tänä kesänä hieman harmiksi. Meillä ei ole kummallista jos hirvet nukkuvat "takapihalla", ilvekset juoksee nurkissa ja karhunkin jäljet olen nähnyt likimain. Toistaiseksi rinnakkaiselomme on sujunut moitteettomasti. Perheesemme kuuluu neljän kaksijalkaisen lisäksi, kaksi koiraa, kissa ja muuttuva määrä lampaita. Juuri nyt laiduntaa kahdeksan uuhta. Elokuun vaihteeseen mennessä pitäisi uuhi luvun olla kuusi ja yksi pässi. Tänään itseasiassa on määrä hakea pässi taloon, joka jääkin meillä pysyväksi asukkaaksi. Sille ollaan tässä kauheal höngyl tehty tiloja. Onneksi ei ole tarvinnut kuin muokata vanhoja jo olemassa olevia rakennuksia.

Kumpikin koiramme ovat tyttöjä. Vanhempi kolme vuotias on sekarotuinen, aivan täydellinen muotovalio. Olen aina tykännyt solakka linjaisista koirista. Meillä asustaa yksi musta sellainen keskikokoa suurempi rakeenteeltaan muistuttaa saksanseisojaa. On siinä hieman vinttikoiramaisuuttakin ainakin kyky käyttää kehoaan juostessa. Viime talvena isäntä joutu pärähtämään sille kun otti jäniksen ylös ja meinas juosta sen kiinni. Tämä neiti haukkuu linnut, ajaa jänistä ja pöllyttää se hirvieläimiäkin. Olis aivan mahtava metsästyskoira, vaikka metsästyskortti löytyy taskusta, nyt ei ole ollut aikaa kyseiselle harrastukselle.
Toinen on sitte veikeämpi tapaus. Juuri vuoden ikään kerennyt  Estrelanvuoristokoiran pitkäkarvainen muunnos. Meidän henkivartijamme. Tai lähinnä lampaiden, mutta tuon kanssa uskaltaisin lähteä metsään marjastamaankin ei tarttis pelätä muita otuksia tai liikkujia. Sitä vartenhan se on laumanvartijakoira on. Kyseisen rodun yksilöt ovat lepposaaa porukkaa omillensa ja niille ketkä tuntee. Rodun ominaisuuksiin kuuluu se ,että vartiointi vietti löytyy, mutta hyökkäävyys ja puolustus uupuu. Eli käytännössä tarkoittaa sitä, että koira pitää kauhean metakan ja uhoaa ja olemukseltaan on hyökkäävä, mutta sen EI kuuluisi käydä kiinni. Tietenkin jos joku lähestyisi ja alkaisi hakata tai potkia niin varmasti käy kiinni. Meillä sen pääsääntöinen tarkoitus on suojella lampaita suurpedoilta ja kotia murtomiehiltä. Viime talvena olisi lampaat syöty ilman tuota hirmua. Ilves kävi yö aikaan kytistämässä lampolan nurkilla. Tuo koira muuntuu ulkona asuvasta vahdista perheen sohvaperunaksi niin halutessaan. Seurakoiraksikin noita on kaupiteltu, mutta ainakin kyseinen yksilö on sen verran rauhaton etten voisi rotua suositella pelkästään seurakoiraksi lähiöön tai kerrostaloon.

Kissamme on ihan tavan maatiainen ja asuu niin sisällä kuin ulkona. Kyllä vastuuttomasti pidän kattiamme ulkona irrallaan. Muutoin meillä olisi hiiri ja myyrä vallankumous. Vaikka toisin luulisi, meillä on pikkulintu populaatio lisääntynyt. Vaikka aina sanotaan, että kissa tuhoaa kaiken. En sitten tiiä mitä meidän katti touhuaa, mutta viime talvena oli eniten lintuja ruokinta laudalla kuin koskaan ennen. Tänä kesänä on pääskyjä enemmän, kyyhkyt viihtyy pihapiirin liki. Meillä rinnakkaiselo sujuu tältäkin osin hyvin. Talvella kyseinen kisu ei edes viihdy ulkona kun on kylmä, tai korkeintaan menee lampolaan pahnoille nukkumaan tai heinävarastoon. Saa aina tarkkaa katsoa ettei heinähangolla tuikkaa takalistoon.

Lampaamme ovat maisemanhoitajia, tulevia lihakaritsoiden emiä, kyllä siitä varmasti eloonkin jokunen jää. Mikäli yksi tietty uuhi saa pässi pojan ensi vuonna se jää meille toiseksi siitos pässiksi. Tarkoitus on myös tulevina vuosina vuokrata lampaita kesäksi. Tästä olisi tarkoitus tehdä mammalle yksi elannon kohde.

Tässä oli hieman sepustusta ketä meillä asustaa ja hieman meidän normi arjesta. -Hanna