Tämä aamu on mennyt itseään käynnistellessä. Kotiuduimme puolen yön aikaan hautajaisista Etelä-Suomesta. Itse tilaisuus ei kestänyt kauaa, mutta meillä tuo matkan teko tekee siitä kokopäivän mittaisen reissun. Tilaisuus meni ihan mukavasti. Pojatkin pysy kirkon penkissä suhteellisen rauhallisesti eivätkä juoksennelleet pitkin kirkon käytäviä. Itsekkin pysyin suhteellisen hyvin kasassa. Tottakai siunaustilaisuus nosti oman surun ja menetyksen pintaan. Selvisin omasta mielestäni todella hyvin, en romahtanut ja joutunut poistumaan paikalta.
Elämä voittaa kuitenkin ja eilisen papin sanoja lainatakseni "vain yksi asia on tulevaisuudessa varmaa ja se on kuolema."
Oma runoilemani muistovärssy eiliselle vainajalle
"Yllättäen laiva saapui satamaan. Ikuiseen purjehdukseen mukaansa kutsui kulkijan."
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
-
Nyt sain otettua aikaa kirjoittaakseni pikkuveljen odotuksesta. Raskaus ja odotusaika, monelle niin ihanaa ja seesteistä aikaa. Tässä odotuk...
-
Viime viikolla tuli 9kk kuluneeksi kun pikkusisko kasvatti siivet. Paljon on mahtunut matkan varrelle niin ilon kuin surunkin hetkiä. Olen l... -
En ole ennättänyt kirjoittaa Helmikuun jälkeen yhtikäs mitään tänne. Pikkuveljen odotuksessa on ollut myös ongelmaa. Se on syönyt ajatuksilt...
Löysin blogisi sattumalta, itse olen kokenut vuoden sisällä raskaita aikoja, suuria tunteita ja isoja menetyksiä... joten lähetän paljon voimia sinulle, meille ei sellaista taakkaa anneta, mitä ei jaksettaisi kantaa ♡ Ikävä ei ikinä katoa, mutta se muuttaa muotoaan.. helpottaa.
VastaaPoistaKiitoksia. <3 niinhän sitä sanotaan ettei ihmiselle anneta enempää kuin jaksaa kantaa. Joku ilmeisesti kuvittelee minun kestävän mitä vaan. Kyllä tämä tästä aikanaan, ikinä se ei unohdu. Olen kolmen lapsen äiti, joista yksi meni edeltä sinne jonnekkin. Kaikki eivät valitettavasti sisäistä sitä, että meillä on kolme lasta.
VastaaPoista