Avuton olo

Tämänpäiväinen psykiatrilla käynti oli aivan turha. Itselle tuli olo ettei lääkäri miestä kiinnostanut asiani pätkän vertaa. Hän antoi minulle vaa lappusia kriisin vaiheista. Meinasin sanoa että olen saanut tämmöiset laput jo sairaalasta lähtiessäni. Äitiysloman päätteeksi minulle ei luvattu sairaslomaa se että en koe itseäni henkisesti työelämään kykeneväksi ei kuulemma ole riittävän hyvä syy. Ajatus pätkii kotonakin ihan riittävästi saati sitte jos olisin töissä. Lääkäri vain tuumasi minulle että ihmisten elämään tulee tämmösiä kriisejä ja niistä on selvittävä. Juu toki onhan niistä selvittävä mutta se että en saanut kyllä apua siihen tänään mitä menin hakemaan. Olisin halunnut häneltä hieman arviota itsestäni sain vain vastaukseksi että esiinnyn pirteästi ja en näytä ylirasittuneelta. Ei ole siis huolissaan minun jaksamisestani. En aio palata kyseisen henkilön juttusille koskaan enää. Mitä siellä teen jos hänen asenteensa on minua kohtaan että kyllä tämä tästä. Eikös psykiatrin tehtävä ole nimen omaan auttaa ihmisiä? Omasta mielestäni en saanut tällä kertaa kyllä apua.