"Hipaisi hiljaa enkelin siipi, kauneinta maailmassa näytti.
Salaa sitten ovesta hiipi, enkelin oikeutta käytti.
Nukkui pieni enkelin siipien suojaan ja lähti,
nyt pikkuinen on taivaan kirkkain tähti."
Salaa sitten ovesta hiipi, enkelin oikeutta käytti.
Nukkui pieni enkelin siipien suojaan ja lähti,
nyt pikkuinen on taivaan kirkkain tähti."
Tasan 8 viikkoa sitten elämältäni valui se vähäinenki pohja mikä oli olemassa.
Eikä pelkästään minulta vaan myös mieheltäni ja pojiltamme. He ovat vielä onneksi niin pieniä ettei tämä heidän eläämänsä kovin hetkauta. Äiti ja Isi tietysti ovat murheellisia. Olemme selittäneet heille ikätasoisesti miten asiat ovat. Asioiden oikeilla nimillä, sisko on kuollut ja sisko oli se vauva kuka oli äidin masussa. Sisko on siellä jossain mihin me kaikki joskus mennään, mutta äiti ja isikään eivät tiedä mikä se paikka on.
Saana 15.4.2015
klo:07:39
paino: 605g
pituus: 34,50cm
päänympärys: 22cm
Kun näin hänet isänsä sylissä hän ei silmissäni ollutkaan niin pieni. Hentonen toki. Isoveli ,meidän esikoisemme oli 34+1 rv syntyessään 1856g ja 38cm pitkä.
8 viikkoa, niitä huomisia on tullut tuon edestä. Vaikken silloin uskonut huomisen enää tulevan. Minulle se on jo. Ammattilaiset muistuttavat minulle että siitä on vasta 8viikkoa. Suru, ikävä, kaipaus, ilo, viha ja tuska. Ne ovat läsnä lähes jokaisessa päivässä. Jokaisena päivänä ajattelen tyttöäni toisina enemmän toisina vähemmän. Välillä suru, tuska ja ikävä on niin polttavaa että tekisin mitä tahansa jotta saisin ne tunteet pois ja voisin muuttaa mennyttä.
Pelkäsin niin että jos synnyt varhain mitä siitä seuraa. En kuitenkaan tätä lopputulosta osannut odottaa. Pelkäsin kyllä menettäväni sinut, kohdun ulkopuolella tosin. Että saat niin pahoja komplikaatioita, massiivisia aivoverenvuotoja ja/tai keuhkosi eivät kestä ja ne repeytyvät. Vaikka niistä selviäisitkin mikä on lopputulos. Olisitko vammautunut niin vakavasti ettet olisi kyennyt puhumaan, liikkumaan, syömään itse, ym. Tämmösiä asioita pyöritin päässäni ja pelkäsin. Puhuin sinulle, että koita kestää ja pysyä kyydissä himpun pidempään. Tiedostin kyllä kohtukuolemankin, olin lukenut ja kuullut. Tuttavapiirissä tapauksia. Eihän meille voi käydä niin eihän? Alle 0,5% mahdollisuus.
Niin vain kuitenkin kävi. Me olimme jopa hoitohenkilökunnan valvovan silmän alla. Edelleenkin päässäni kaikuvat ne lääkärin lohduttomat sanat.
Meitä lohduttaa se ajatus, olet siellä jossain mummun (isän äidin) ja isän isoveljen kanssa. Sinun ei tarvitse olla yksin.
Tulee vielä se päivä jolloin tavataan. <3
Äiti&Isä
Saana 15.4.2015
klo:07:39
paino: 605g
pituus: 34,50cm
päänympärys: 22cm
Kun näin hänet isänsä sylissä hän ei silmissäni ollutkaan niin pieni. Hentonen toki. Isoveli ,meidän esikoisemme oli 34+1 rv syntyessään 1856g ja 38cm pitkä.
8 viikkoa, niitä huomisia on tullut tuon edestä. Vaikken silloin uskonut huomisen enää tulevan. Minulle se on jo. Ammattilaiset muistuttavat minulle että siitä on vasta 8viikkoa. Suru, ikävä, kaipaus, ilo, viha ja tuska. Ne ovat läsnä lähes jokaisessa päivässä. Jokaisena päivänä ajattelen tyttöäni toisina enemmän toisina vähemmän. Välillä suru, tuska ja ikävä on niin polttavaa että tekisin mitä tahansa jotta saisin ne tunteet pois ja voisin muuttaa mennyttä.
Pelkäsin niin että jos synnyt varhain mitä siitä seuraa. En kuitenkaan tätä lopputulosta osannut odottaa. Pelkäsin kyllä menettäväni sinut, kohdun ulkopuolella tosin. Että saat niin pahoja komplikaatioita, massiivisia aivoverenvuotoja ja/tai keuhkosi eivät kestä ja ne repeytyvät. Vaikka niistä selviäisitkin mikä on lopputulos. Olisitko vammautunut niin vakavasti ettet olisi kyennyt puhumaan, liikkumaan, syömään itse, ym. Tämmösiä asioita pyöritin päässäni ja pelkäsin. Puhuin sinulle, että koita kestää ja pysyä kyydissä himpun pidempään. Tiedostin kyllä kohtukuolemankin, olin lukenut ja kuullut. Tuttavapiirissä tapauksia. Eihän meille voi käydä niin eihän? Alle 0,5% mahdollisuus.
Niin vain kuitenkin kävi. Me olimme jopa hoitohenkilökunnan valvovan silmän alla. Edelleenkin päässäni kaikuvat ne lääkärin lohduttomat sanat.
Meitä lohduttaa se ajatus, olet siellä jossain mummun (isän äidin) ja isän isoveljen kanssa. Sinun ei tarvitse olla yksin.
Tulee vielä se päivä jolloin tavataan. <3
Äiti&Isä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti