Järjestelyt syntymän jälkeen

Hautaamis/hautajais järjestelyt. Onneksemme sairaalan sosiaalityöntekijä hoiti viralliset asiat puolestamme. Hän tuli tapaaman meitä samana päivänä kun tyttö oli syntynyt aamulla. Hän tiedusteli kuinka haluamme toimia, arkkuhautaus, yksilö tuhkaus vai haluammeko että tyttö tuhkataan ns. yhteistuhkauksessa. Olimme menneenä yönä jo puhuneet asiasta miehen kanssa. Yksilö tuhkaus ja tuhkat sirotellaan kotiin. Ei kirkkomaahan.

Tämä asia hoitui meidän mielestämme kivuttomasti. Jos se nyt voi kivutta hoitua. Tehtäväksemme jäi hommata maatuva rasia tuhkille. Se olikin ensimmäinen tehtävä kotona kun kotio pääsin. Kävimmekin parin päivän päästä ostamassa pienen lahjarasian johon tytön maalliset jäänteet voidaan laittaa.

Hautauslupa saatiin alle viikon päästä kuolemasta. Tuhkien saanti venyikin kun krematooriossa oli ruuhka. Ei se varsinaisesti haitannut kun ei sen isompia hautajaisia ollut tarkoitus pitää. Perheen kesken hautaamme rasian sitten kun näemme tänä kesänä sille sopivan hetken.

Olin kuvitellut tuhkien haku reissun raskaaksi reissuksi. Matka Kuopioon ja krematooriolle olikin sitä. Raskas, kyyneleet vieri lähes koko matkan pitkin poskiani. Kun kävelimme mieheni kanssa krematoorioon ja vainajien vastaanotto paikkaan. Tunnelma oli jopa jokseenkin hilpeä. Peitimme kumpikin ilmeisesti tuskamme hurttiin huumoriin. Astuimme sisään oli hiljaista. Noh mitä kalman huoneelta voikaan odottaa ei siellä kukaan riemusta kilju. Työntekijä saapui, esittäytyi hoidimme nopeasti parit allekirjoitukset. Tai siis minä äitinä hoidin koska kuolleena syntynyt lapsi kulkee äidin nimellä. Paperissa lukikin Vainajan tietojen kohdalla: Hanna Savolainen KS lapsi.

Työntekijä otti rasian ja kävi täyttämässä sen. Siinä se nyt oli. Tyttäreni jäännökset pahvirasiassa ja ulkona satoi vettä kaatamalla. Kun astuimme miehen kanssa ulos heitinkin että kait minä nyt liukastun ja tuhkat valuvat sadeveden mukana viemäriin.

Päästyämme autolle huomasin että oloni oli helpottunut. Ei ahdistanut ei mitään oli ihan hyvä olla. Kiersimme muutamassa paikassa kävimme jopa muistokahvit juomassa kahvilassa. Silloin itselleni valkeni. Ei Saana ole mennyt minnekkään hän on läsnä. Jokaisessa hetkessä, olkoon tuhkat missä hyvää. Tyttö on läsnä, ajatuksissa, sydämessä. Ken tietää vaikka istuisi olkapäällä.

Nyt odotamme vain sopivaa hetkeä. Milloin on paras hetki laittaa rasia maahan.