Viikon vaikein päivä

Tiistai. Huhtikuun 14 päivästä asti kyseinen päivä on ollu minulle se vaikein. Toistuu joka viikko. Ainakin vielä. Sen kyseisen tiistain tapahtumat kelaantuvat päässä kuin filminauha. Onhan se päivä jolloin elämäni pysähtyi ja teki täys käännöksen. Mikään ei ole sen jälkeen ollut niinkuin ennen. Valehtelisin jos sanoisin ettei mikään ole muuttunut. Samalla kuoli joku pala minussa. Se sama päivä sinetöi myös muutaman muun ihmissuhteen kohtalon. Musiikista olen saanut ennenkin voimaa niin myös nyt.

YÖ- Helmoista Taivaan
"
kasvoilta huomaan kivun, kaipauksen
onni onnellisten repii haavan jokaisen
häneltä ken kulkee nyt
tuska rinnassaan
pientareita petettyjen maan

jos voisin antaa
liekin pimeään
toivon joka hetkeksi ees tempaa elämään
mutta sanat tyhjää ne
hälle helisee
pettymystään tyhjäksi ei tee
mä toivon että luoja varjelee

helmoista taivaan aamu aukeaa
kuin kuninkaallinen se ratsastaa
jälkeen yön ja jälkeen kyynelten
se murtuneita kerran kuljettaa
helmoista taivaan aamu aukeaa

ei suru tartu
vaikka kohtaat sen
kosket kättä nujerretun häntä kuunnellen
kuljet yhtä matkaa
ja seisot rinnallaan
ja vaikket taakkaansa voi ottaakkaan
se riittää kun et hylkää murheeseen

helmoista taivaan aamu aukeaa
kuin kuninkaallinen se ratsastaa
jälkeen yön ja jälkeen kyynelten
se murtuneita kerran kuljettaa
helmoista taivaan aamu aukeaa
ja valo halkoo tummaa maisemaa
kolkutellen pintaa jäisen sydämen
ettei pelkäisi se rakastaa
 

helmoista taivaan aamu aukeaa
kuin kuninkaallinen se ratsastaa
jälkeen yön ja jälkeen kyynelten
se murtuneita kerran kuljettaa
helmoista taivaan aamu aukeaa
ja valo halkoo tummaa maisemaa
kolkutellen pintaa jäisen sydämen
ettei pelkäisi se rakastaa "