Ylilääkärin juttusilla

Kävimme viimeviikon keskiviikkona eli 3.6.2015. K-S keskussairaalan synnytysosaston ylilääkärin juttusilla. Halusimme kysyä muutamia kysymyksiä koskien minun hoitoani. Olimme varautuneet toisenlaiseen vastaanottoon, mutta meillä olikin antoisa keskustele lääkärin kanssa.
Lääkäri myönsi että minun kohdallani oli tuijotettu minun aiempia ennenaikaisia synnytyksiä. Vaikka itse yritin moneen kertaan sanoa lääkäreille että tämä ei ole nyt normaalia. Ei pojat vielä tässä vaiheessa alkaneet tulla ulos. Ennenaikaisuus ei siis soittanut hälytys kelloja. Minusta ei oltu otettu K-S keskussairaalassa sisään otettaessa verikokeita, sekin oli yksi uupuma. Streptokokin testasivat pissanäytteestä koska se on yleisin. Se oli negatiivinen.

Kysyin miksi minulle annettiin sitä Adalattia. Koska sydänvikani takia sitä ei olisi saanut antaa. Ei mukamas ollu esitiedoissa. Kyllä se äitiyskortissa luki ja varmasti jossain kohtaa minun papereissani. Ainakin vanhemmissa osissa. Onneksi minulle ei tullut siitä mitään komplikaatioita.

Kysyimme myös sitä minkä takia he uskaltavat antaa Tratocilea. Pois sulkematta mahdollisia tulehduksia tai infektioita. Kyseisen lääkkeen lääkeinffossa lukee mikäli epäillään tai on tiedossa äidillä infektio niin lääkettä ei saa käyttää. Käypähoito suositukset sanovat että 50% pieniviikkosina syntyvistä synnytyksen käynnistymiseen syynä on infektio. Tähän emme saaneet vastausta, lääkäri sanoi ettei voi ottaa kantaa ennenkö patologian lausunnot ja minun verikoetulokset ovat käytettävissä.

Sitten tämä lapsen havaittu sykkeen lasku. Havainto oli tuon Adalatin annon jälkeen ja ilman lapsen tilan tarkistusta heti perään aloitettiin Tratocile infuusio. Omasta pyynnöstäni syke katsottiin doplerilla, mikä edes hädin tuskin toimi. 90-100 se oli. Kuten aiemmin olen kertonut minä kysyin hoitajalta etteikös tuo ole aika alhainen. Hän kuittasi sen tosiaan minulle " Nämä pieniviikkoiset voivat reagoida lääkkeisin näin ja niiden pitäisi kestää se." Hoitaja ei ollut katsonut aiheelliseksi kertoa tästä lääkärille. Itse tottakai oletin että hän on kertonut. Lääkäri kuuli tästä minulta vasta tuolloin 3.6.2015. Tästä tuli itselle tottakai suuri jossittelu kysymysten vyöry päähän. Olisiko lapsemme hengissä jos hänen tilansa olisi tarkistettu?

Mitä siihen tulee miksi en ollut Kyssin asiakas jo tämän raskauden aikana. Ei kuulemma ole tapana automaattisesti, se pitää tulla erillis pyyntönä. Sille ei kuitenkaan meidän tapauksessa ole estettä. Kysyimme jo valmiiksi että varmasti sen saamme mikäli vielä voimme yrittää lasta. Se on meille luvattu.

Tuonne Sairaalan meno oli jotain ihan hirveetä. Minua ahdisti niin etten pystynyt kahvin kanssa mitään ottamaan sairaalan kahviossa. Meinasi kahvikin jäädä juomatta. Onneksi mieheni tsemppasi. Sanoinkin hänelle että se sama tunne meinaa tulla mikä oli silloin ennen siirtoa. Tieto siitä, että varmaksi tiedän tuon sairaalan olevan viimeinen paikka missä lapseni oli elossa. Myös todennäköisesti hän myös menehtyi kohtuuni tuossa samassa rakennuksessa. Ajatus ja tunne siitä oli todella ahdistava. En välttämättä tämän asian tiimoilta joudu koskaan palaamaan kyseiseen paikkaan.
Kuitenkin joka vuosi niin kauan kun esikoisemme täyttää 18. Palaan tuonne sairaalan eri merkeissä tosin, tarkistamaan lapseni sydämen tilan. Jouduin varmasti vuosien saatossa palaamaan sinne ja en epäile yhtään etteikö ensimmäisinä vuosina tuo tunne palaa mieleen. Toivottavasti lääkärit huomaavat poikani sydämessä mahdolliset muutokset ajoissa. Etten menetä toistakin rakasta aarrettani kyseiselle laitokselle.

Paljon siis saimme vastauksia paljon jäi vielä hampaankoloon. Juhannuksen jälkeen 24.6. Suuntaamme Kyssiin. Kuulemaan patologian vastaukset istukasta ja lapsesta. Minun verikokeideni tulokset ja hieman suunnitelmaa tulevaa silmällä pitäen. Odotan tuota päivää innolla. Onneksi siihen ei ole enää pitkälti.
Tiedän että kaikelle tapahtuneelle ei saada vastausta. Mutta minulle riittää se että saan virallisen tiedon istukan infektiosta. Sekin myös oliko lapsessa sitten jotain niin suurta vikaa, että hän ei olisi kyennyt elämään laisinkaan. Ulkoisesti hän oli täydellinen. Nämä riittävät minulle. Varmistettu infektio, silloin tiedän että minulle annetut estolääkkeet tappoivat lapsen. Lapsessa havaittu joku isompi vika, silloin hänen ei ainakaan tarvinnut kärsiä enempää.


Olet ajatuksissa rakas lapseni. Kaipaan ja ikävöin sinua. - Äiti