Palataan ajassa taaksepäin

Palataan loppu talveen 2014. On Maaliskuu, hormoonikierrukka on ollut vuoden päivät asennettuna ja se on vaivaltanut koko ajan. Olen päättänyt otattaa sen pois. Mietin jo valmiiksi että mites nyt aloitanko minipillerit mitä söin kuopuksen syntymän jälkeen kierrukan laittoon saakka. Vai miten olisi raskaus, vauva. Jaksanko kolmannen kerran sen vauva teho rumban ? Muhitan asiaa päässäni pari päivää. Kyllä olen valmis siihen koitokseen vielä kerran ja jos vaikka tällä kertaa tuloksena olisi tyttö. Enää on yksi asia homman esteenä. Mies, miten saan hänet suostumaan vielä kerran. Kysyn, vastaus ei ollut semmoinen mitä olin odottanut. Hän oli jo jonkin aikaa sitten ajatellut että kolmas olisi ihan mukava lisä perheeseemme. Mieheni oli jäänyt odottamaan minua, milloin minulle aika on kypsä. Olinhan kuopuksen syntymän jälkeen vannottanut että lapset oli nyt tässä.

Eikun soittoa äitiysneuvolaan. Taisin saada jopa samalle viikolle poisto ajan. Terveydenhoitajan poistaessa kierrukkaa hän huomaa ettei se ole kohdussa. Kohdunkaulakanavassa vuoden vaivaltanut härpäke on nyt pois. Tiedustelen onko mahdollista, että tästä olisi jotain haittaa raskauksia ja raskautumista ajatellen. Minulle vakuutellaan hoitajan sekä myös lääkärin taholta ettei mitään syytä huoleen ole.

Noh eipä muutaku vauvaa yrittämään. Raskaudun kesäkuussa kyseinen raskaus päättyy keskenmenoon rv.8. Siinä pienessä ihmisen alussa oli jotain vialla ei ulkoisesti tarkisteltuna vastannut viikkoa 8. Olin käynyt jo ekalla neuvola käynnillä siellä syke kyllä näkyi. Vakkari hoitaja ei ollut tuolloin töissä vaan oli sijainen. Syke oli omaan silmäänikin laiskan oloinen, mutten jäänyt sitä asiaa sen enempää murehtimaan. Keskenmenon jälkeen suositeltiin odottamaan yksi kuukautiskierto. Odotimme ja heti seuraavasta tärppäsi taas. Marraskuun loppu puolella plussasin saldona siis tähän mennessä G4P2.

Tämä raskaus tuntui jotenkin erilaiselle, minua oksetti niinkö ennenkin. Illalla kun kävin suihkussa niin heti lopetettuani sen illan eväät tuli oksennuksena pihalle. Tämä toistui rv 12 asti. Inhosin suihkuun menoa ja en viitsinyt hirveästi syödä ennen suihkuun menoa. Sen jälkeen vasta sitten. Maha oli kosketus arka, mitä se ei ennen ollut. Sitten kun lapsen taimi sisälläni oli jo sen verran iso että maha alkoi työntymään ulospäin. Tunsin lapsen oikealla puolella mahaani, kun pojat olivat olleet vasemmalla puolella. Ei, ei koskaan keskellä vaan selkeästi jommallakummalla puolella mahaani. Kyselin tätäkin lääkäreiltä sain vain olan kohautuksia vastaukseksi. Itsellä oli jo mieleen hiipinyt että kohdunmalli ei taida olla ihan normaali. Mikä saattaisi olla myös syy toistuviin ennenaikaisuuksiin.

Raskaus sujui rauhallisesti 20rv asti. Rakenne ultrassakin sikiöllä oli kaikki hyvin. Kohdunkaula oli tavattoman lyhyt ja sisäsuu auennut. Lääkäri oli yllättynyt. Määräsi kotio lepohoitoon. Siitä se sitten alkoi piinaava kuukausi. Levosta huolimatta kaikennäköisiä oireita ilmeni, kävin aina sairaalassa näytillä. Milloin sovitussa kontrollissa, muutaman kerran synnytysvastaanotossa. Täältä yli 130km päästä on ihan hemmetin hienoa lähteä vaan näytille. Peläten samalla automatkan aiheuttamia lisä ongelmia, mahdollista synnytyksen edistymistä. Itse olin sitä mieltä että olisin kuulunut jo tänä aikana Kyssin potilaaksi.

Sitten tuli se Maanantai 13.4.2015 milloin jäin sairaalaan sisälle. Olin silloin helpottunut, nyt olemme turvassa meitä pystytään auttamaan. Harhaluulo. Nykyään näköjään tarvitsisi itsekkin olla lääketieteen kandidaatti vähintään ja farmaseutti siihen päälle. Omalla kohdallani meni moni asia pieleen. En maalaa vielä piruja seinille ennenkuin näen ja kuulen itse patologian lausunnot. Vahvasti kuitenkin tällä hetkellä näyttää siltä, että hoitoketjussa tapahtuneet virheet maksoivat tyttäremme hengen.